Wireless communication is changing the way people work, live, love and relate to places--and each other, says Andreas Kluth (interviewed here)

AT the Nomad Café in Oakland, California, Tia Katrina Canlas, a law student at the nearby university in Berkeley, places her double Americano next to her mobile phone and iPod, opens her MacBook laptop computer and logs on to the café's wireless internet connection to study for her class on the legal treatment of sexual orientation. She is a regular here but doesn't usually bring cash, so her credit-card statement reads "Nomad, Nomad, Nomad, Nomad". That says it all, she thinks. Permanently connected, she communicates by text, photo, video or voice throughout the day with her friends and family, and does her "work stuff" at the same time. She roams around town, but often alights at oases that cater to nomads.

Christopher Waters, the owner, opened the Nomad Café in 2003, just as Wi-Fi "hotspots" were mushrooming all around town. His idea was to provide a watering-hole for "techno-Bedouins" such as himself, he says. Since Bedouins, whether in Arabian deserts or American suburbs, are inherently tribal and social creatures, he understood from the outset that a good oasis has to do more than provide Wi-Fi; it must also become a new-or very old-kind of gathering place. He thought of calling his café the "Gypsy Spirit Mission", which also captures the theme of mobility, but settled for the simpler Nomad.

"News Analysis: Venture capitalists are pouring money into such startups, which analysts say is an indictment of the anti-virus industry.

A slew of software companies new and old are shipping tools aimed at slowing the botnet epidemic, but the emergence of this new market is seen by some analysts as an indictment of the existing anti-malware industry.

With reliable statistics showing a dramatic rise in botnet-related computer infections, venture capitalists are now pouring money into startups with technology promising to find and eradicate backdoor Trojans, keystroke loggers and stealth rootkits."

Tuli käytyä eilen elokuvissa katsomassa Tähtisumua. Kiva leffa, tykkään Visuaalisesti näyttävä ja hyvällä soundtrackilla varustettu seikkailuelokuva, jossa mukana sopivassa suhteessa romantiikkaa ja huumoria. Pidän erityisesti elokuvan loitsuefekteistä. Claire Danes Yvainen roolissa on lumoava. Muita hyviä hahmoja mm. De Niron hahmo kapteeni Shakespeare miehistöineen, sekä maagisen kuningaskunnan Myrskynpesän (en. Stormhold) prinssiveljekset. Fantasian ystävänä jäin kaipaamaan lisäinfoa Myrskynpesästä, kirja lienee tässä suhteessa ha(n/r)kinnan arvoinen asia. Kaiken kaikkiaan hyvä leffa, jossa on arvoisensa loppu.

Huomasinpa myös erään hassun seikan teatterissa, nimittäin sukupuolten välisen epätasapainon katsomossa  Noin kolmestakymmenestä katsojasta meitä miehiä oli vain 4. Eipähän ollut aivan niin räikeä epäsuhtaisuus kuin pari vuotta sitten käydessäni katsomassa elokuvan Ylpeys ja ennakkoluulo. Tällöin suhdeluku oli noin sata vastaan kolme.

Ja nyt se inhokkilista:

1. Kännykänräplääjät (käsittää myös siihen elokuvan aikana puhuvat ...)
2. Selkänojanpotkijat (need I say more?)
3. Käärinpaperien räplääjät (oletko syömässä vai katsomassa elokuvaa?)
4. Juttelijat (kuka hemmetti tulee kaverinsa kanssa keskustelemaan leffaan??? Erittäin ärsyttävää!)